Työllistyin: Tammikuussa sorvin ääreen!

Olen tässä blogissa kertonut valmistuneena liiketalouden ja hallinnon tradenomina seikkailustani kotimaisilla työmärkkinoiden pyörteissä ja parjannut hieman suomalaisen työllisyyspolitiikan nykytilaa.

Lukion jälkeen kun olin kouluavustajana ala-asteella työmarkkinatuella pitäen hommistani ja saaden ihan positiivisen työtodistuksen, en olisi arvannut, kuinka suuntaviivoja vetävää kehitys voisi olla koulutus-alalla osaltani sen suhteen, mihin aina olen päätynyt: Se tapahtuu taas.

Potisiivinen kokemus jäi myös ammattiharjoittelu-jaksostani Turun seudun TST Ry:ssä kesällä 2015, kun toimisin ATK-kouluttajana kyseisessä järjestössä päätehtävänäni.

Tulin rekrytoituneeksi sisään Turun Työväenopistolle tammikuusta eteenpäin ensi lukukaudeksi ATK-kouluttajana, tulen vetämään kyseisessä yleissivistävässä, kaikille avoimessa kurssi-opistossa ”Harrastebloggaus tutuksi” -kurssia ja minulle maksetaan siitä ihan palkkaakin. Hienoa! Uskoakseni en olisi saanut tätä työtilaisuutta toteutumaan ilman tradenomi-opintojani ja suuntautumistani yleisen liiketalouden puolella oikeastaan yksin omaan tietojenkäsittelyn saralle.

Nyt loppuvuoteni kuluu odotellen tammikuuta, kun pääsee sorvin ääreen mielenkiintoisten ja palkitsevien tehtävien pariin työskentelemään ihmisten parissa ja olemaan vuorovaikutuksessa ihmisten kesken.

Loppuvuoteni kuluu samaa rataa, mitä nyt viimeiset pari kuukautta on kulunut, eli katson 2-4 elokuvaa DVD:ltä tai Blu-Ray -levyltä päivässä, pelaan tietokoneella ja Nintendo Wii U:lla Super Mario World 3d.tä. En kaipaa elämääni tällä hetkellä sen ihmeempää, olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseeni, kun ei tarvitse stressata tällä hetkellä ainakaan päivittäisen työnhaun suhteen.

Olen viime aikoina katsonut monia tositapahtumiiin perustuvia sota-elokuvia, ja kauhua on tullut katsottua, no, täytyy myöntää, että enemmän amerikkalaista B-luokan kauhua, mutta yksi kaksi parempaakin Hollywood-kauhu-skeneen kuuluvaa rainaa olen katsonut. Amerikassa valmistettu B-Kauhu-elokuva genre ei omaa kohderyhmässään minun kaltaistani maailmantapa ihmettelijää, ja nörttiä, ja japanilaiset tekevät kauhuakin miellyttävämmällä tavalla.

Pitkään olemme jo elänneet keskellä digitaalisaatioon siirtymä-vaihetta, ja aluksi, kun kivijalka-videovuokraamo Videofirma Makuuni lopetti kanta-liikkenei, ja oikeastaan kaikki kivijajlkaliikkeensä Turusta, jossa olin kanta-asiakkaana yhdessä niistä seuraten Blu-Ray-uutuuksia, harmitti, mutta ei juuri enää, koska minulla riittää katsottavaa tällä hetkellä ja kirppareillta ja Huutonetistä ja Turun Videodivarista saa edullisesti katseltavaa, jos katseltava loppuu kesken: Mielestäni 0,50-3 euroa ei ole paljon elokuvalevystä, kun sitten sen voi katsoa moneen kertaan, ja pidän fyysisistä tuotteista. En tiedä, onko elokuva-levy-keräilyssäni jotain alkukantaista mieskäyttäytymistä tyylillä ”metsästäjä-keräilijä”, joka on ihmisen historian vanhin ammatti. Jonkun piti ensin tehdä tuottavaa työtä, että yhteisö sai tyydytettyä nälän tarpeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *